POHJOISTA VILJAA

(K. Viikate)

Tuulesta kuuluu, ei ole kaikki kohdallaan
yksi uupuu, eikä oikein jaksa toinenkaan

Kuuta vasten voi nähdä suden ulvovan
vaan ei aamukasteen nousevan lehtiin pihlajan

Näitä minä mietin, mietin kun katson etelään

ei ydintalvet siellä kalistele peitsiään
Eikä päivä paista, paista itseään häveten
voi matalista vesistä päästä kävellen, kävellen
- vaan mepä täällä käydään tuulta kylväen

Pohjoista viljaa täällä taitetaan

Kirkuvat linnut, kiertävät Kaata jäätyvää
kevään silmut, ne meillä silmuiksi myös jää
Huutamalla voi saada kiven itkemään
vaan ei puhumalla toista anteeksi pyytämään, pyytämään
- ja niinpä meillä tuulta kylvetään

Pohjoista viljaa täällä taitetaan

Pohjoista viljaa aina vaan

vaan saavat vielä uuden pohjoisen ikuisuuden haaskalinnut saalistaa

Pohjoista viljaa täällä taitetaan

Pohjoista viljaa aina vaan

KÖYSISTÄ PARHAIN

(T.Nikki, suom.san. K. Viikate)

Pohjoinen tuuli kehtoain keinuttaa
On kyyti kylmää matkassa sen
Ei saisi tarkoitus hampaitaan paljastaa
Mutta niin vain halla tallasi taimenen

Joko taas otan köysistä parhaan

Yksin kuin majakka luodollaan
Näen horisontin, vaan mastoja en

Sateinen maa, matkaan opastaa
matkaan joka tekee sudesta paimenen

Joko taas otan köysistä parhaan
Joko taas otan köysistä parhaan

Hämärän tyrvin uskallan kulkemaan
Hiipivää pimeyttä kätellen

Pohjoinen tuuli kehtoain keinuttaa
On kyyti kylmää matkassa sen

Joko taas otan köysistä parhaan
Joko taas otan köysistä parhaan

<-- Takaisin