~VIIKATE~




Aimon virsi Meitä oli kaksi, Aimo ja minä koulussa istuttiin vierekkäin autokuski Onni oli Aimon isä Onni vei Aimoa eteenpäin Aimo ei osannut koulussa mitään mutta pyörää ajoi vaikka väärinpäin tapahtui tunnilla sitä tai tätä Onni vei Aimoa eteenpäin Opettaja aamuisin vedätti virren aurinko paistoi harmooniin Aimo sai ylleen ilon pilven etupenkistä häntä seurattiin ja laulettiin Onni täällä vaihtelee Taivaan isä suojelee Aimon käsi liikkui ja heilui ei tule virsi tästä enää rankemmaksi Meitä oli kaksi, Aimo ja minä isot pojat takana vierekkäin autokuski Onni oli Aimon isä paljon ymmärsin vasta jälkeenpäin Aimo sai kauniin vaimon ja pojan pulpetista siirtyi ratin taa pojalleen opetti saman etunojan näin elämässä vaihdetaan Opettaja aamuisin vedätti virren aurinko paistoi harmooniin Aimo sai ylleen ilon pilven etupenkistä häntä seurattiin ja laulettiin Onni täällä vaihtelee Taivaan isä suojelee Aimon käsi liikkui ja heilui ei tule virsi tästä enää rankemmaksi Onni täällä vaihtelee Taivaan isä suojelee Aimon käsi liikkui ja heilui ei tule virsi tästä enää rankemmaksi Pieni vesimylly Taivankansi liikkuu suuntaan päinvastaiseen, pihapuusta riippuu keinu vielä heiluen, leikit kesken jääneet pienten kukkakenkien jotka piiloon kaivoivat aarteensa, nauroivat kuollakseen... Lipputangon kiertää jäljet juoksuaskelten, ruohikossa kiiltää solki kengän kankaisen, pallo vierinyt pengertä pitkin ojan reunahan jossa pato laitettu, oksista taitettu mylly on Puron solina pyörittää - pientä myllyä Päivä hiljaa häipyi kohti iltahämärää, pienet päätkin kääntyi takaisin sisälle lähtemään, tuttu iltalaulu, väsyy västäräkkikin enää huttua keitellä, uneen peitellään viimeiseen Tuulen humina häivyttää Äänet taakse taivaankannen Puron solina pyörittää - pientä myllyä Silmät sinestä Silmät sinestä säihkyy kuin taivas itse ois silmät sinestä säihkyy kuin taivas itse ois enää ei muuta nää, ajatus väriltään vihan sininen Kas silmät sinestä säihkyy... Lattian laajan peittää villamatto valkoinen lattian laajan peittää villamatto valkoinen seinään nojallaan kirves, raollaan ovi on eteisen Kas lattiaa laajaa peittää... Taakka hyvän miehen ja selkä alla sen on vetänyt mustiin mielen, alkaa sulamaan routainen ranka kestänyt aikoja, hymyillyt kasvot päässä sen, koskaan ei itkuinen mieli ratkennut, vaan viimein valunut hiekka pohjalle on... Vesi kaivon välkkyy kuin taivas itse ois vesi kaivon välkkyy kuin taivas itse ois kansi on avoinna, toiset jo muualla, aatos viel sininen Kas vesi kaivon välkkyy... Kuulas Mistähän riittää joka taivaalle, hopeaa kuun, tilaa tähdille On lokakuun taivas, vaan ajassa miel' jolloin huojuivat pellot ja pöllysi tie Nyt hiljainen raitti matkaani vie eteenpäin Tähän makaamaan Yllä taivas Ilma kuulas Mikähän salpaa kerta perässään pyhän hengen, hampaat kiristää Nyt kivinen käydä raitti jo on ja paino mi rinnassa kohtuuton Ajoissa kun ei tehtyä saattanut sovittaa Tähän makaamaan Yllä taivas Ilma kuulas Mistähän riittää... joka taivaalle... Hopeaa kuun... tilaa tähdille... Tähän pistän itseni makaamaan Ja aion myös ristini kantaa Mandschurian kummut [instrumentaali] <-- Takaisin