Unholan Urut:
V-STUDIOPÄIVÄKIRJA - "Terveisiä Katariinan kalmistosta!" OSA 1

1. PÄIVÄ ...Alku kaiken kauniin...

Johan on ludvig. Tiistai-iltapäivä on kohdillaan kun pääsen vihdoin ja viimein rakkaaseen pohjois-kymenlaaksoon. Mieli on aurinkoinen kuten oli talvipäivä tuossa jokunen aika sitten. Jussilla (äänittäjä Nippala) on ollut leppoisa aamupäivä, koska kapuan valmiiseen pöytään. Seipäät eli hangot eli lapiot eli työkalusto odottelee siistissä rivissä studion tarkkaamossa odottaen luovuuden ryhävalaita saapuviksi. Lisään rivistöön reilu viikko sitten hankkimani "hopeanuolen" eli Gretsch Electromaticin. Siis GRETSCHin!!! Vaikka se halpatuotantoa olikin niin silti... Luottamus on kova. Kappaleita on Simpan kanssa tahkottu melkoisesti, niillä on nimet ja äänityshommissa on omaksuttu uusia työtapoja. On siis paras mahdollisuus juosta turpa edellä pusikkoon. Ja se mahdollisuus käytetään. Innostuksesta huumaantuneena kahden ensimmäisen laulun demokitarat tallentuvat melkoisella ylitempolla. Totta kai asia huomataan vasta herra Simon saatua kioskinsa pystyyn ja karsittua löysät kiivaan työpäivän jälkeen. Mutta ei auta, ei auta. Soitetaan sitten rokkia. Ilta venyy maailman parhaimpia rumpusoundeja hioessa ja ihastellessa. Loppuillan ynnäilyssä demokitarat päätetään soittaa seuraavana päivänä inhimillisimmillä tempoilla.

2. PÄIVÄ ...Loppu kaiken kauniin....

Kun silmäni mä auki saan... niin siinähän se sitten olikin. Aamulla on todettava että yön aikana kurkku turvonnut umpeen kipeytyen käyttökelvottomaksi. Kolvista tippuu kylmää tinaa yhtenä norona ja aivastukset keskeyttävät perustoiminnat aina minuutin välein. Mutta ei auta, ei auta. Kasarminmäki kutsuu kello yhdentoista tienoissa. Edellisen päivän päätöksistä pidetään ja eilisen laulut saadaan demonisoitua tämän päivän tempoihin, samoin kaksi uutta laulua.
Aamulla alkanut hurmoshenki jatkuu kun Simo työpäivän jälkeen saapuu studiolle...sormet täynnä tuppoja! Piikki (monikäyttöinen työkalu) oli kuulemma lipsahtanut hieman ohi alkuperäisen osoitteen. Mutta karskina kaverina tunnettu herra S:hän pitää tällaisia vastoinkäymisiä vain pilkkanaan. Halot halkeavat ja säleet (sekä hieman myös veri) lentää!

5. PÄIVÄ ...Aivastelua ja vainoharhailua...

On sitten pari päivää hujahtanut. Osa ajasta on sullottu nyrkkejä sieraimiin, osa ajasta johonkin muualle. Helpolta vaikuttanut nykyteknologian hyödyntäminen alkoi nauraa maalaispojille päin naamaa. Tempo-ongelma räjähti säveltapailijalla lopulta käsiin joka laulun osalta ja asiat jouduttiin puntaroimaan kappalekohtaisesti Simon kanssa uudestaan. Mutta työtä se on turhakin työ, sanoi entinen isäntä kun ruunaa bassoääniä laulamaan pyysi. Mutta nyt lauantaina alkaa flunssan ote sekä resorit hieman löystyä ja mieleen on hiipinyt ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin: "Millos sitä baariin...?" Ei sillä, hommaa on kyllä sen verran ihan vaan syvällisten sanoitustenkin osalta jäljellä ettei sitä nyt humputtelemaan sovi...

6. PÄIVÄ ... Ei hommat vaan naamat isollaan...

Pitihän se käydä Simon uusi tervan tuoksuinen saunasetti koeajamassa. Valitettavasti tuota tervaa löytyi myös pakastimesta joten Katin kauttahan sitä sitten joutui piipahtamaan, sano. Saunasettiä ei pidä sekoittaa yksinäisyyssettiin nimeltä "Suitsait", johan kuuluu kolmijalkainen saunajakkara, pyykkinarua ja kravattisolmun teko-ohjeet!
Asiaan! kuten komisario Palmu asian herra Kuurnalle ilmaisi. Viiden kappaleen kanisterit narulla, oikeilla tempoilla jopa ja hyvinhän se taittui kun oikein piiskasi. Päivän loppusaldo komppikitaroiden osalta on yhtä vähemmän, mutta kyä jytäävät. Ainakin omaan korvaan. Käsittelyssä on siis kolme omaa ja yksi laina, joista ensimmäiselle sinkulle tuloo 1+1. Nimiltään ovat "Unholan urut", "Pohjoista viljaa" sekä "Tie". Lainakappaleeseen on saatu oikein tekijän lupa. "Sopii yrittää", totesi T.Nikki ,kun kyselin Losing my mind -laulun versioinnista. Sinkulle päätyvää omaa kappaletta en uskalla vielä arvailla. Joku noista kolmesta se on...

10. PÄIVÄ ...Ja onhan se hymykin viimein isollaan...

Muutama päivä on tussaroitu noiden neljän laulun kimpussa. Kaikki tarvittava on tallessa ja ohan se varma että kuulostaa aivan hillittömän hienolle. Paitti ettei se ollut kyllä yhtään varmaa aika ajoin... Tilulilu-kitarat olivat menneet jossain vaiheessa liitoutumaan laulujen kanssa, sillä kumpikaan ei suostunut käyttäytymään kappaleissa olevien vireiden ja sävellajien mukaisesti. Those bastards! Parin päivän mietelauseena onkin ollut, että "Kun on laulussa aito tunari, on laiteemme autotuneri!".
Ari on debytoinut enkelikuorossa taustalaulajana kappaleisiin "Pohjoista viljaa" sekä Güür Penttiin, joka siis kulkee suomeksi nimellä "Köysistä parhain". Mies teki todella tervetulleen vaikutuksen! Ja tietää maailman hienoimmat, anoppilassa tapahtuvat, keskustelun avaukset...

12. PÄIVÄ ...Asia on kokolihapihvi...

Eilispänä oli tuumailutuokio eli palaveri levy-yhtiöllä ja päätös oli yksimielinen: ensimmäinen single lohkaisu on "Pohjoista viljaa". Kakkosbiisiksi tulee se Peer Günt siivu Losing my mind, meitin kielellä siis "Köysistä parhain". Ilmestymispäivä on tammikuun 19. vuonna 2005. Kun meininki on mahtavaa, on silloin mahtava meininki!

V-STUDIOPÄIVÄKIRJA
"Nää on näitä ottipäiviä, nää on näitä pottipäiviä!" OSA 2

LUKU 1

Sepä on perjantai-ilta tammikuussa 2005.Viinalakko on kestänyt kuusi päivää. Eletään ensimmäisen singlen jälkeistä aikaa. Kiekko on pölähtänyt pari päivää sitten kauppoihin ja ennen sitä jopa muutaman radion soitto-ohjelmistoon. Vainoharhaisuudestakaan ei ole merkkejä. Kyllä on hieno vaan melko outo meininki ja kauhee nälkä päällänsä!
Loput hommat ois tarkoitus vääntää valmiiksi ja ,Saakkelsson sentään, muutama uus juttukin on ilmaantunut, joita vois kanssa katella. Toisaalta oha tässä tätä sarkaa vielä... eli kuten Winston Wolf aisian ilmaisee :"Let`s not...". Simo on hakannut jo muutaman illan kanistereitaan ja enää on pari laulua kolaamatta. Hommat ovat liukuneet aavistuksen leppoisammin kuin tuossa alkutaipaleella. Näinköhän sitä vanhat kolmijalkaiset koirat oppivat sittenkin tulemaan toimeen uusien temppujen kanssa? Tarkoitus on saattaa (etenkin Simolla että pääsee viettämään kolmenkymmenen lähenemisjuhliaan...) hakkaaminen päätökseen tulevan viikonlopun aikana ja oma aie olisi uppoutua aavistuksen uupuviin sanoituksiin. No eipä tässä vielä olla sian selässä.
Pakko mainita eilisen Riemufestivaalin tiimoilta, että Arvo kysäisi kuningas Romppaiselta tämän mielipidettä josko "Vaarallista"-kappaleesta tulisi myös Viikate-versio ja mies oli ollut kuulemma kovasti myötämielinen asiasta. Mahtava homma! Shiny mama!

LUKU 2

Oiskohan vajaa tusina vuorokausia vierähtänyt ja tällä hetkellä on kaikki kanisterit kolattuna. Samoin on jokainen komppikitara soittetuna narulle. Tymäkkää jälkeä on tullut, vaikka bassotaiteilija on tulossa vasta viikon lopulla osuuksiaan hoitelemaan. Näinköhän tästä oikein hevilevy... no noita kaikupedaaleja on tullut investoitua (taas) viimeaikoina, joten onhan niitä päästävä kokeilemaan. Mutkattomasti etenee edelleen Unholan Urpojen Unholan urkujen tusaaminen. Jotain outoa siinä on.
Kappaleeseen "Ajakaa!" saatiin vierailijakiinnitys varmistettua. Koska kappale vaatii asiantuntija-karjumista/kirkumista oli hommaan pyydettävä Annalan Markoa. Paras puoli asiassa on se, että mies suostui! Kirkuminenhan mielletään yleensä naisten hommiksi mutta tässä tapauksessa kirkumiset hoidetaankin vain karjumalla korkeammalta. (Huonoin määritelmä huutamisen historiassa)

LUKU 3

Sepä on perjantai-ilta ja tällä kertaa helmikuu. Tähän alkuu on pakko mainita kahdesta loistavasta konsertista joiden varjolla on saanut marginaalista resoria studiohommiin. FME:ssä Helsingissä esiintynyt Finntroll on Suomen paras bändi! Niin vakuuttavaa kappalemateriaalia ei voi sutata edes kolkko soittopaikka. Aivan haltiossaan on oltava moisesta! Samaten Valkealan Elovalkeilla esiintynyt Agents on ilman spekulointeja... Suomen paras bändi! Onneksi ovat peikkojen kanssa eri molskeilla ottelemassa niin ei tarvitse alkaa tuomaroimaan moista asiaa. Ja Mandshurian beat on todennäköisesti maailman hienoin kappale!
Taas karkasi mutta otetaan kiinni. Tämä viikko on mennyt bassotellessa sellaisia kappaleita jotka Erkka on todennut liian helpoiksi eli mitkä osaa aloittelijatkin pompotella. Näihin kappaleisiin lukeutuu laulu nimeltä "He eivät hengitä" johon on samalla tullut huidottua huomattavassa määrin nauhakaiutettuja melodiakitaroita. Omasta puolesta on todettava että harva asia saa ihmisen noin herkistymään tai sitten se on alkava flunssa.
Kateltiin juuri Ekin kanssa bassolteltavat sekä urkuteltavat kappaleet läpi. Mieshän on kohta täysoppinut pianonvirittäjä. Jo on kumma jos ei pienet Härvän Kalevit hoituisi, sano.

LUKU 4

Sunnuntaita pitelee. Päitään ei pitele muut kuin Simo, joka hakkaa yksittäishalkoja, joista äänittäjä Nippala taittelee siis ns. sampleja. Ovat kuulemma aavistuksen paremman kuuloiset kuin sellaiset mr.mister -valmissamplet ja helpottavat työskentelyä ja mitä ihmeitä ne nyt vieä tekivätkään. Teknisiä hienouksia ovat ja piste. Ei minusta mr. misterissä mitään vikaa ollut. Kyrie oli hieno kappale.
Ervo sai tänään (s)urkuteltua tarvittavat kolme kappaletta ja poistui hetki sitten valmistautumaan alkavaan viritysviikkoon. Hammond-hönkää kuullaan ainakin lauluissa "He eivät hengitä", "Nämä Herrasmiehet" sekä levyn nimikkoviisussa. Koko ajan on sellainen kutina että jossain on oltava vikaa kun kaikki kuulostaa aivan sielunvihollisen komealta!
Ja eilispäivänähän hoideltiin bassot siis vaativimpiin numeroihin. Toisaalta ei kyllä minulta sellaista kynää löydy jolla pystyisi kauhean vaativaa saamaan aikaankaan, sano. Suomen Steve Harris heräsi hetkeksi eloon "Autuaat" -laulussa. Muutama juoksutus olikin kuulemma lainattu suoraan "Number of the beastilta". Ei siis liikuta aivan väärillä vesillä. "Whou to you..."

LUKU 5

Edellisen luvun jälkeen tapahtunut...
Omat osuudet melodia- eli nauhakaikukitaroista ovat hoidettu, kunnialla sanoisin. Halpis Gretsch ränäili aika ajoin virehommien kanssa ja kärsimätön ihminenhän ottaa sen saman tien itseensä. Aselepoon tosin päästiin melko helpoilla ehdoilla. On Luojan lykky että pitää tastä hommasta yli kaiken ja uskoo vankkumattomasti omiin tekemisiin, sillä muissa tapauksissa voisi itsetunto vajota suon silmäkkeeseen. Esimerkki. Kappale "Autuaat" sisältää hienoa, välillä myös räväkkää kitaratyöskentelyä ja omasta mielestä kappale oli soittotilanteeseen tultaessa sisäistetty (kerrankin) huolella. Jotain osia täytyi kuitenkin työstää "pariin" otteeseen. Ja kun taiteilija on mielestään keskellä suurinta suoritustaan katkaisee äänittäjä Nippala nauhoituksen todeten "Turha tuollaista alitempoista kuraa on talteen laittaa!". Tähän hommaan todellakin vaaditaan uskoa, välillä myös toivoa mutta ennen kaikkea rakkautta!
Laulusuoritukset ovat myös päässeet alkuun. Paketissa ovat tällä hetkellä kappaleet "Nämä Herrasmiehet", levyn nimikko(kivinen)raita sekä "Vesi jota pelkäät". "Tie" sai lisäystä muutaman uuden rivin toivossa. Eihän nykyihminen jaksa kuunnella yli minuutin kestäviä soitto-osuuksia, saati sitten itse kappaleen tekijä.
Tänään on taas perjantai. Hienoa tässä päivässä on se että tänään ovat aivan muut äijät tulessa. Arvo "Ovra" Taiminen hoiti juuri sellaiset soolokitaroinnit Mana mana -klassikkoon "Vaarallista", että ihan kylmää! Siis todella kylmää! Lisäksi työstössä on Arin instrumentaalikappale, työnimeltään "Varjon nään syttyvän". Westernklassikko jo varsoessaan, sano. Ja tulee sopimaan täydellisesti asiapariksi toiselle toisen singlelohkaisun bonuskappaleelle "Haaskalinnut saalistaa". Kyseessähän on tunnuskappale elokuvasta "Speedy Gonzales -noin seitsemän veljeksen poika", sävel edesmennyt Jaakko Salo, sanat Jukka Virtanen.
Toinen tänään liekehtivä mies on mahtava Hynysen Jouni. "Vesi jota pelkäät" tarvitsee uskottavaa huutamista eikä lievästi ylipainoinen rillipää sellaista osaa suorittaa, joten... Mutta toisaalta Jouni oli muutenkin tulossa tekemään tähän samaiseen studioon äänimainosta uutta äärikaupallista äänilevyään varten. Siis mitäs tulee keskeyttämään toisten totisen levyn teon, vihulainen sentään!

LUKU 6, jakeet 6-6

Jotkut asiat vievät mukanaan ja jättävät toiset asiat hoitamatta. Ja niinhän se unhettui myös tämän kirjallisen osion takominen.
Tätä kirjoittaessa lätty on ollut jo jonkun aikaa kaupoissa ja asiat ovat menneet eteenpäin asioiden vaatimalla tavalla.
Ehkä se oleellisin asia taitaa olla että Unholan uruista muovautui selkeästi paras V-kokonaisuus tähän mennessä. Ja se on hieno homma, onhan kyseessä jo viides levy eli orkesteri petraa kerta kerralta kuin sika juoksuaan. Mutta onneksi jatkoa on luvassa…

<--Takaisin