Leimu

Onko teillä kotia, josta lämpö huokuu
jossa pääse ei turvattomuus sänkyjä petaamaan

Onko teillä vaurautta, josta pöydät notkuu
josta pesee kun edellä hevosten puuaidat lakoaa

Onko teillä perhettä, hurmaava vaimo
joka pellavapäisiä kultakutreja vaalii ja paimentaa
Toiset sen taitaa, onnen ja karkelon
osaavat elää elämäänsä pysymällä paikallaan

Levoton leimu osanani täällä on
tuulesta laulaa kuoromme rauhaton

Käpy selän alla, tuli alla varpaiden
kun tietä riittää yhtä paljon tästä suuntiin molempiin

Kuoromme laulaa
Leimuissa lepää levoton
Kuoromme laulaa

Levoton leimu osanani täällä on
tuulesta laulaa kuoromme rauhaton,
kuoromme rauhaton

Synkkä valtaistuin

Jos painuisi tuo aurinko jo mailleen
ja päästäisi illan eteiseen
Minä tiedän mitä odottaa
Tiedän vuoroani odottaa

Jo lentää kyyhkysetkin vastatuuleen
vaikka pysyy tuuliviiri paikoillaan
Minä tiesin tätä odottaa
Kyllä tiesin tätä odottaa

Kun omat pojat etulinjaan pannaan
kohta vieras lippu salkoon nostetaan
Minä tiesin tätä odottaa
Kyllä tiesin tätä odottaa

Tiedän taktiikoita joilla seistään vartioilla
joilla päästäisiin väliin aikakirjojen
Raukat eivät tiedä, eivät tiedä paljon
hevosista voimaa saisin alta taljojen

Torneja liikutan keinutuolistain
Liikekannalle keinutuolistain

Tiedän taktiikoita joilla seistään vartioilla
joilla päästäisiin väliin aikakirjojen
Raukat eivät tiedä, eivät tiedä paljon
hevosista voimaa saisin alta taljojen

Aamulla taas myötävirtaan kuljen
otan kaksi eteen yhden vasempaan
Niin hymyilen ja nyökkäilen
ja mutinani suljen
Vasta ensi vuonna hoviin polvistan

Luomet lyijyä painaa

Keskiviiva vieressä kulkee
vieressä renkaan vasemman
Selästä puutuneemman puolen
siirrän asentoon parempaan

Käsivarteeni tartun
Kellokin on jo enemmän kuin
olin luullutkaan
En päästää saa silmäluomia laskemaan

Lyijy luomia painaa nukkumaan
Luomet lyijyä painaa

Viimaa kylmempää käännän kohti
kuivia kasvoja tuulemaan
Hirviaitaan aukon toivon tai
pikemminkin sen loppuvan

Taustapeilille karjun
kellokin on jo enemmän kuin
olin luullutkaan
En päästää saa silmäluomia laskemaan

Lyijy luomia painaa nukkumaan
Luomet lyijyä painaa

Taivaanrantaan viimein kuohuaa
aamuisen auringon laineet
jotka kasvoni kostuttaa
Murtavat muurit ja vievät mukanaan
unisen hiekkalinnan
jonne pääsekään en lepäämään
Kättäni kantaa joku kädessään

Luomet lyijyä painaa
Luomet lyijyä painaa
Luomet lyijyä painaa
Luomet lyijyä painaa

<-- Takaisin