~VIIKATE~




Kaiho de Gracê Talven selkä käy jo kumaraa, maalis huhdiksi kallistuu Routainen ruotokin jo sulamaan, valoa vasten luhistuu Saapuu lumen jälkeen linnut etelän, kunnaille vehreyttä laulamaan ja viimein tuntuu että selätän hartiat huolten lattiaan Mut kuolen tai en on kaipuun määrä tasainen Oksain haaraan nousee pesät kottarain, vihreys torppaa suojaamaan vaan miks säilyy juonteet otsallain, ei käy hymy kuoppaa kaivamaan Kuolen tai en on kaipuun määrä tasainen Ei koiria Erään viikon kolmannen, jatkuu valveilla ei voida mitä parhaiten, heikolla hapella Myötää vastamäessä, kuolema erottaa tunnetaan myös hädässä, kunnes toisin mainitaan Ei silmän täyttä tai voimia Ei tiiliseinää Ei koiria Kyinen pelto, harmaakin, odottaa kyntäjää enää puuttuu suitset, valjaatkin ja uljas hevosen pää Ei silmän täyttä tai voimia Ei tiiliseinää Ei koiria Reino Helismaa On lumi katkaissut linjat kaupunkiin valkeaan kelirikko kieltänyt postia perille kulkemaan Ja vaikka allakka kertoo päivän pidenneen niin jotenkin taas hauskuus vaihtuu -epävarmuuteen On metsää kaatunut poikki radan pohjoisen patikalla tietä riittää ainakin kevääseen Ja vaikka illaksi näyttää tuuli laantuvan radio on hiljaa myös kohdalla -rinnakkaisohjelman Kevään korva luulee jostain toivon palaavan toukoinen kuu jos saisi taas langat laulamaan -mutta Keskusneiti kertoo linjan varatun ei kulje yhteys vieläkään -suuntaan Heinäpään Kevyesti keskellä päivää Hiljalleen suuntaa matka poispäin pihasta puisen talon Hiljalleen hiertää hihna vanhan repun olkaan vaon Vaan kevyeen silti askel nousee kevyeen Kevyesti keskellä päivää Kevyeen mieltä aatos painaa kevyeen Kevyesti keskellä päivää Kajastaa enää himmeä valo vihreän talon ikkunasta Kiristää hihna repun koverretun hartian päällä Vaan kevyeen silti askel nousee kevyeen Kevyesti keskellä päivää Kevyeen mieltä aatos painaa kevyeen Kevyesti keskellä päivää Viimein jäänyt on tupa taa ja reppu olkaa painaa yhä kovempaa Kieltäytyi nyt itku tulemaan, ei suostu pala liikkumaan, suuntaan taikka toiseen, kunhan edes sais hengen kulkemaan Armahda lapset Voimasanat ovat alkaneet kuulumaan viime aikoina äänekkäämmin taustalla oleva hiljainen itku on kestänyt kuiteen jo kauemmin pitkään aikaan, ei viikkoon, ei kuukauteen ilosta voinut oo naurahtaa ja leikin laskun ja leppoisan seuran on helposti pystynyt unhoittamaan Puolitangossa roikkuva lippu ei tyynessä kykene liikumaan talon takana mustuneet koivut ovat heittäneet lumet jo harteiltaan aamuisin näkee jo pihalla käydä ja illallakin jaksaa pidempään silti tänä vuonna ei hiljaiseen viikkoon päivää seitsemän riitäkään Juosten mustalle juosten mustalle reunalle jään Juosten mustalle ja vieden mennessään Juosten mustalle juosten mustalle reunalle jään Juosten mustalle ja vieden mennessään Pajun kissoja, hiiren korvia poimittu maljakkoon ruskeaan äiti valinnut vaatteita, päätynyt leninkiin tumman puhuvaan yhtä ei paikalle saadakaan, pyyhitty pois on marraskuun kymmenes niin retki päättyi kun matkaa ol mennyt vain vuosikymmenen neljännes <-- Takaisin