TANSSI
(K.Viikate)
Päähäni säkki pannaan,
säkki musta kuin pikinen yö
ei sillä valoa kanneta torppaan
ei siitä perheet leipää leivo, ei syö
Päähäni säkki pannaan,
juuttikangas ja hikinen vyö
Nyt näen kirkkaammin kuin koskaan
kirkkaammin kuin säilät salamoiden lyö
Puista kantta puolipohjat kaivaa
Aivan! Eivät liekit silloin uhkaa kun
tanssimme uurnan päälle taivaan
josta hiljaa sataa…
Kysyn ”Saanko luvan?”,
luvan kysyn ja luvan saan
Kavaljeeri kaunis kuvan
nahkaista hymyä tarjoaa
Minä kysyn ”Saanko luvan?”,
askel viettää parempaan
Hetki painaa nyt haituvan
kun taivas sekä kansi aukeaa
Puista kantta puolipohjat kaivaa
Aivan! Eivät liekit silloin uhkaa kun
tanssimme uurnan päälle taivaan
josta hiljaa sataa…
Puista kantta puolipohjat kaivaa
Aivan! Eivät liekit silloin uhkaa kun
tanssimme uurnan päälle taivaan
josta hiljaa sataa… Isiemme tuhkaa.
AAVEISSA VAINKO OLET MUN
(K. Viikate)
Valkeat kesäyöt, valkeat vedet kaarisilloin
kutsuvat kaislikot, kutsuvat kaarituet illoin
Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan
varoen
ja meidät kuin maisema maalataan
Vaienneet muut, vaienneet valovuotein matkat
valvovat puut, riippuvat koivut, lakkalatvat
Päällemme käyden
sallien vain kuutamon täyden
kuin varoen
ja maiseman se meistä kauas katoaa
Ei soisi tämän koskaan päättyvän
Ei soisi kellot murhenäytelmän
ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun
Hiljainen kesäyö hiljalleen käyden veden selkää
Minä tiedän sen, ajatus jota kaikki pelkää
että kaartuis koivut ei, ei usva koskis lumpeen kukkaan
se mikä meidät pakottaa jälleen silmät avaamaan
Ei jaksa aamu nousta alta kylmän öljylampun
viritellen vilun jousta kulkee kukin yötään yksinään
Ei soisi tämän koskaan päättyvän
Ei soisi kellot murhenäytelmän
ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun
Ei soisi tämän koskaan päättyvän
Ei soisi kellot murhenäytelmän
ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun
Aaveissa vainko olet mun
<-- Takaisin
