Kaunis kotkan käsi

Myötätuuli päällään mua kuljettaa
maisemien kauneimpien kautta kieputtaa
Enkä pudota voi - muille kellot soi
mua silkkisellä kämmenellä elo kättelee

Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa
ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa
Kun viimein ilta saapuu, isoäiti hyräilee
"kaunis kotkan käsi"

Turvallinen olo minut tuudittaa
vastatuuli vihaisena ohi puhaltaa
Sitä mieti en - sekaan peilien
minä kävelen ja katson, olen sydän paikallaan

Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa
ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa
Kun viimein ilta saapuu, isoäiti hyräilee
"kaunis kotkan käsi"

Selät hopeaiset alas varisee
paine matalampi myötätuulen halkaisee
Jokin vinossa on - muiden ahdingon
näen vaan en välitä ja poskeni pullistan

Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa
ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa
Kun viimein ilta saapuu, isoäiti hyräilee
"kaunis kotkan käsi"

Eikä ajat muutu
pahan puoli syödäkseen
Ja viimein ilta saapuu, isoäiti hyräilee
"kaunis kotkan käsi"

Rauta-airot

(Philip Taylor, Derek Brown, Guy Lawrence)

Suomalaiset sanat: K. Viikate

Ulapalta saapuu, josta rantoja ei näy
vielä rasvatyven, edes koillistuuli käy
mies veneessänsä, ja aatos aaltojen
ylpeänä soutaa, hankaimet naristen

Jos airon pudottaa
ei pinnalle jää kellumaan
alle laineiden
jää airo rautainen

Elämäänsä lipuu, kokka kolhien
saalista täynnä, ovat verkot toisien
vastatuuli yltyy, joka paatin kallistaa
tuhdon alla makaa, juomaa ruskeaa

Jos airon pudottaa
ei pinnalle jää kellumaan
alle laineiden
jää airo rautainen

Aamun aamun, aurinko valjastaa
vene hiljaa lipuu, vaan ilman narinaa
perätuhdon alla, pullo tyhjä on
saapunut rantaan, luokse kaislikon

Jos airon pudottaa
ei pinnalle jää kellumaan
alle laineiden
jää airo rautainen

Alle laineiden
jää airo rautainen

Alle laineiden
jää airo rautainen

Lyhdyn nään syttyvän

[instrumentaali]

<-- Takaisin